Makrotalouspolitiikka

Markkinatalous on paitsi dynaaminen, niin myös epävakaa talousjärjestelmä. Syyt tähän ovat merkittäviltä osin rahataloudellisia. Kuten taloustieteilijä John Maynard Keynes osoitti jo 1930-luvulla, yritysten investointipäätöksiä ohjaavat loogisten tuottokalkulaatioiden lisäksi vaistonvaraiset odotukset tulevaisuudesta ja fundamentaalinen epävarmuus. Myös maailmantalouden suhdannevaihtelut ja kompleksisten sekä epävakaiden rahoitusmarkkinoiden toiminta synnyttää toistuvasti velkakriisejä, jotka uhkaavat levitä reaalitalouteen.

Uuden talousajattelun keskuksen jakaman keynesiläisen perusnäkemyksen mukaan täystyöllisyyden saavuttaminen ja tasapainoinen talouskehitys edellyttävät aktiivista kysynnänsäätelyä sekä kapitalismin toimintaa vakauttavia instituutioita. Ilman kysynnänsäätelyä talous voi jämähtää vajaatyöllisyyden ja heikon kasvun tilanteeseen, mikä on yhteiskunnan ja työttömäksi jääneiden yksilöiden hyvinvoinnin kannalta sietämätöntä.

Finanssipolitiikka on keskeinen keino talouden vakauttamiseen. Työttömyyden kasvaessa julkinen sektori voi lisätä julkisia investointeja ja julkista kulutusta tai alentaa verotusta. Työttömyysturvan kaltaiset instituutiot vakauttavat automaattisesti suhdanteita. Koska talouskasvu ei välttämättä merkittävästi vähennä pitkäaikaistyöttömyyttä, myös suorien julkisten työllistämistoimien tulisi kuulua finanssipolitiikan keinovalikoimaan.

EU:n ja Suomen finanssipoliittisen sääntökehikon uudistamistarpeet kuuluvat Uuden talousajattelun keskuksen keskeisiin teemoihin. Näiden teemojen kanssa teemme tiivistä yhteistyötä Dezernet Zukunftin ja European Macro Policy Networkin kanssa. Finanssipolitiikan sääntöjen pitää mahdollistaa aktiivinen suhdanteiden tasaaminen sekä tarpeellisten julkisten investointien tekeminen.

Rahapolitiikassa keskuspankkien olisi otettava inflaation ohella huomioon rahapolitiikan vaikutukset potentiaaliseen tuotantoon, työllisyyteen, tulonjakoon sekä rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Tällä hetkellä Euroopan keskuspankin mandaattiin kuuluu ensisijaisesti hintavakaudesta huolehtiminen. UTAKin näkemyksen mukaan hintavakautta tulee tavoitella ennen kaikkea keinoilla, jotka eivät kasvata työttömyyttä, lisää taantuman riskiä tai kasvata eriarvoisuutta. Esimerkiksi tulopolitiikka ja sen koordinoiminen muun talouspolitiikan kanssa on eräs mahdollisuus torjua inflaatiota sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Scroll to Top