Olin syyskuussa puhumassa eurooppalaisen Foundation for European Progressive Studies (FEPS) -ajatuspajan järjestämässä konferenssissa Led by Machines. Tukholmassa järjestetyssä konferenssissa käsiteltiin työn algoritmisen hallinnan ja johtaminen aihepiiriä. Tähän kysymykseen ovat viime vuosina tarttuneet myös EU-komission, Kansainvälisen työjärjestön ja Saksan Metalliliiton kaltaiset tahot, sillä digitalisaation, tekoälyn ja asioiden internetin kehityksen myötä algoritmejä käytetään kasvavassa määrin työntekijöiden palkkaamiseen, palkkauksen määrittämiseen, työtehtävien jakamiseen, työn arvioimiseen tai jopa irtisanomiseen.
Digitalisaation ja tekoälyn on toivottu kääntävän tuottavuuden vauraissa OECD-maissa viimein kasvuun heikomman 2010-luvun jälkeen. Toisaalta eri maissa on herännyt keskustelua siitä, että digitaalinen teknologia uhkaa muuttaa työelämää huonompaan suuntaan. Algoritmien käyttäminen työn johtamisessa on herättänyt huolta stressin lisääntymisestä, uudenlaisista työelämän hierarkioista, algoritmien läpinäkyvyydestä, oman työn kontrollin menettämisestä, yksityisyydestä sekä työn ja vapaa-ajan tasapainosta.
Kansainvälisen työjärjestön tutkijoiden mukaan ”algoritminen johtaminen voidaan määritellä tietokoneohjelmoitujen menettelytapojen käytöksi työnpanoksen koordinoimiseen organisaatiossa.” Käytännössä algoritmit viittaavat ennalta määriteltyihin sääntöihin ja ohjeisiin. Verrattuna perinteiseen ihmislähtöiseen johtamiseen algoritmien johtamiseen liittyy aiempaa suurempi automatiikka ja datalähtöisyys. Tutkimuksessa on tehty erotteluja myös sen suhteen, miten pitkälle johtaminen on automatisoitu. Algoritmi voi selkeämmin avustaa johtoa päätösten tekemisessä tai algoritmeille voidaan antaa tiettyjä työnjohdollisia päätöksiä.
Algoritmit eivät ole pelkästään alustatalouden kysymys
Algoritmit eivät ole kokonaan uusi asia teollisen tuotannon ja työelämän historiassa. Työn johtaminen algoritmien avulla voidaan asettaa osaksi viimeisen sadan vuoden historiallista jatkumoa, minkä aikana on pyritty kehittämään tehokkuutta ja tuottavuutta yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa. Tieteellisen liikkeenjohdon opeilla ja `taylorismilla` oli suuri merkitys sen kannalta, miten työ organisoitiin tehdasteollisuudessa 1900-luvulla. Historiallisesta näkökulmasta nykykehitystä on kutsuttu digitaalisen ajan taylorismiksi.
Toisaalta erilaisten teknologioiden kehitys – kuten tekoälyn läpimurto tai sensoreiden kyky kerätä valtavasti tietoa työpaikan ympäristöstä ja työsuorituksista – tarkoittavat sitä, että 2020-luvulla ollaan aidosti uuden äärellä. Kun tätä nykyä hakee töihin kansainväliseen suuryritykseen, työhaastattelun saattaa tehdä kasvotunnistusteknologiaa käyttävä tekoäly, joka arvioi myös hakijan tunnetiloja. Koronakriisin aikana uutta teknologiaa käytettiin sen seuraamiseen, noudattivatko työntekijät annettuja koronaohjeistuksia.
Algoritmit ovat tunnetusti alustatalouden ja erilaisten digitaalisten palvelujen avainteknologia. On yleistä, että esimerkiksi ruokaläheteille tarjotut keikat tai reitit määrittyvät algoritmien avulla. Toiseksi esimerkiksi Youtuben sisällöntuottajien eli tubettajien näkyvyys ja katsomiskerrat kytkeytyvät algoritmeihin. Tämän takia ay-liike aloitti Saksassa kampanjan läpinäkyvyyden ja reiluuden lisäämiseksi tubettajien palkitsemisessa.
Moni saattaa sivuuttaa algoritmien johtaman työn yksinomaan alustatalouteen liittyvänä ilmiönä. Tukholman konferenssissa Saksan suurimman ammattiliiton IG Metallin yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Thorben Albrecht kuitenkin korosti, että algoritmit tulevat johtamaan merkittäviin muutoksiin myös perinteisessä teollisuudessa.
Teknologian saatavuus on lopulta muutoksen keskeinen ajuri, sillä yrityksille tarjotaan jatkuvasti uusia teknologisia työkaluja työn organisoimiseen ja työntekijöiden seuraamiseen. Vuonna 2022 kohistiin siitä, että Microsoft 365 -ohjelmistoa voidaan käyttää tuottamaan tietoa valkokaulustyöntekijän työskentelytavoista. Algoritmeja käytetään myös rekkakuskien johtamiseen.
Teknologisen kehityksen suuntaan on mahdollista vaikuttaa
Näyttää ilmeiseltä, että tekoälyn ja algoritmien kautta johtaminen tulee olemaan työelämän kehityksen suuria trendejä. Yhteiskunnallisella ilmapiirillä, politiikalla ja työmarkkinaneuvotteluilla tulee olemaan kuitenkin suuri merkitys sen kannalta, miten uudet teknologiat otetaan käyttöön työpaikoilla.
Tukholman konferenssissa mainittiin useampaan otteeseen kahden taloustieteilijän – Daron Acemoglun ja Simon Johnsonin – tuore kirja Power and Progress: Our Thousand-Year Struggle Over Technology and Prosperity. Acemoglun ja Johnsonin keskeinen teesi nykykeskusteluun on se, että digitaalisten teknologioiden kehitys on lähtenyt väärään suuntaan ja teknologiayrityksillä on liikaa valtaa. Kansalaisyhteiskunnan ja työntekijöiden olisi organisoiduttava, jotta teknologiayrityksille -ja sijoittajille saataisiin jälleen luotua vastavoima ja teknologista kehitystä saataisiin suunnattua uudelleen.
Maailmalla on olemassa jo muutamia esimerkkejä siitä, että algoritmien työelämään tuomat räikeät epäkohdat ovat johtaneet lainsäädäntöuudistuksiin. Konferenssissa OECD:ssa työskentelevä taloustieteilijä Anna Milanez nosti esiin Kalifornian uuden lainsäädännön, joka pyrki tarttumaan erityisesti Amazonin jättivarastoissa havaittuihin epäkohtiin. Lain mukaan yritykset ovat velvollisia raportoimaan, mitä tietoa heillä on työntekijöistään. Lainsäädännön kehittämistä vauhdittivat lehtiartikkelit siitä, että työntekijät olivat joutuneet jättämään vessatauot väliin pysyäkseen algoritmien määrittelemässä työtahdissa.
EU-medioissa on povattu, että algoritmit ja työ tulisivat nousemaan keskeiseen rooliin seuraavan EU-komission agendalla. Nykyisen työllisyys- ja sosiaaliasioista vastaavan komissaarin Nicolas Schmitin johdolla on laitettu liikkeelle tutkimus- ja selvitystyö aihepiiriin liittyen. FEPS:in ja pohjoismaalaisten toimijoiden aloittama tutkimushanke pyrkii myös omalta osaltaan tuottamaan uutta tietoa ilmiöstä.
Työntekijöiden digitaalinen itsemääräämisoikeus
Tekoälyn ja algoritmien käyttö työpaikoilla tulee keskeisesti riippumaan myös ay-liikkeen neuvotteluvallasta ja kansalaisten aktiivisuudesta. Ruotsin Ammattiliittojen keskusjärjestö LO:n ekonomisti Fredrik Söderqvist nosti esiin ruotsalaiskaivokset, joita on automatisoitu viime vuosina. Uusi teknologia olisi periaatteessa mahdollistanut työntekijöiden valvonnan lisäämisen. Käytännössä työnantajat eivät kuitenkaan uskaltaneet käyttää teknologiaa työntekijöitä vastaan. Se olisi johtanut luottamuksen menettämiseen tulevaisuuden neuvotteluissa.
Kansainvälisen työjärjestön tutkijat ovat kirjoittaneet `työntekijöiden digitaalisesta itsemääräämisoikeudesta`. Käsite viittaa siihen, että työntekijöillä ja työntekijäjärjestöillä pitäisi olla oikeus tietää tiedon keräämisestä, analysoinnista ja käytöstä työpaikalla. Lienee selvää, että työntekijöiden digitaalinen itsemääräämisoikeus tulee nousemaan tulevaisuudessa yhä vahvemmin työmarkkinoiden neuvottelupöytiin.
