UTAK pääsi viime viikolla lausumaan Eduskunnan talousvaliokunnalle suurten ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien verohyvityksestä. Katsomme, että Orpon hallituksen eduskuntakäsittelyssä oleva esitys verohyvityksestä on pääosin kannatettava. Esitys luo lisäkannustimia investointeihin, joita tarvitaan Suomen talouden uudistamiseksi ja ilmastopäästöjen vähentämiseksi.
Eduskunnassa käsiteltävä verohyvitys ilmastoneutraaleille investoinneille asettuu osaksi laajempaa globaalia ja EU-maiden välistä kilpailuasetelmaa vihreistä investoinneista ja työpaikoista. Myös Suomen on etsittävä uusia keinoja vihreän siirtymän investointien edistämiseen, ilmastopäästöjen vähentämiseen ja talouden kompleksisuuden lisäämiseen.
Suomi ja Pohjoismaat ovat EU-vertailun mukaan lähtökohtaisesti hyvissä asemissa vihreän talouden kehityksessä, mikä on näkynyt uusiutuvan energian kasvussa, vihreän tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrässä ja vihreiden teknologioiden patentoinnissa. Tätä taustaa vasten verohyvityksen keskeinen pyrkimys luoda Suomeen sähköä kuluttavaa vihreää teollisuutta on realistinen.
Esityksessä on kyse nimenomaan suurten investointien verohyvityksestä, sillä tuettavien hankkeiden investointikustannusten tulisi olla vähintään 50 miljoonaa euroa. Tuki kohdistuu uusiutuvan energian tuotantoon (pois lukien sähkön tuotanto), energian varastointiin, teollisuuden energiankulutuksen ja päästöjen vähentämiseen sekä strategisten toimialojen, erityisesti akkujen, niiden komponenttien ja kriittisten raaka-aineiden, valmistukseen.
Taloustieteellisen kompleksisuusteorian näkökulmasta verohyvityksen hyöty on sitä suurempi, mitä kompleksisempia investointihankkeita sen kautta tullaan saamaan liikkeelle. Esimerkiksi vihreän teräksen suuret investoinnit vahvistaisivat Suomen korkean osaamisen tuotantoa. Samoin voi ajatella, että akkujen ja kriittisten raaka-aineiden valmistus Suomessa lisäisi tuotannon jalostusarvoa.
Hallituksen esityksen mukaan tuki olisi myönnettävä kuluvan vuoden 2025 loppuun mennessä ja investointihankkeiden tulisi olla valmiina 36 kuukautta tuen myöntämisen jälkeen. Täten on todennäköisintä, että tuki kohdistuu voimakkaammin jo valmistelussa oleviin hankkeisiin, joiden suhteen ei ole tehty vielä investointipäätöstä.
Lakiesityksen keskeiset aikarajaukset on johdettu EU:n valtiontukien kriisi- ja siirtymäpuitteista. Mikäli EU jatkaa verohyvityksen mahdollistavien puitteiden voimassaoloa, niin aikarajauksia tulisi jatkaa vastaavasti.
Elinkeinoelämän keskusliiton dataikkunan mukaan Suomessa on tällä hetkellä suuri määrä vihreitä investointihankkeita, jotka ovat esiselvitys- ja suunnitteluvaiheessa. Lakiesityksessä arvioidaan, että investointihyvityksen piiriin tulisi 15–30 vähintään 50 miljoonan euron hanketta. Tätä kautta verohyvityksen yhteisöverokertymää pienentäväksi vaikutukseksi arvioidaan 0,9–2,3 miljardia euroa useiden vuosien aikana. Tässä yhteydessä on myös syytä todeta, että suurille puhtaan siirtymän investoinneille on tulossa erillinen investointiavustus.
Verohyvityksen vaikutukset julkiseen talouteen riippuvat kuitenkin yritysten investointipäätöksistä ja kannattavuudesta. Verohyvitykseen oikeuttavan investoinnin tehneet yritykset voisivat aloittaa vähentämisen yhteisöverotuksesta vuodesta 2028 alkaen (ja sitä seuraavana 19 vuonna). Verrattuna suoriin tukiin verohyvityksen vaikutus julkiseen talouteen ajoittuu täten pitkälle ajalle. Kyse on kuitenkin potentiaalisesti kohtuullisen suuresta vaikutuksesta julkiseen talouteen keskipitkällä aikavälillä.
Vaikka esitys verokannustimesta ilmastoneutraalien investointien lisäämiseksi on pääosin kannatettava, niin on syytä painottaa, että tasapainoisen eli eri yhteiskuntaryhmien tarpeet huomioon ottavan talouspolitiikan näkökulmasta olisi tärkeää, että julkista talouden tasapainottamisessa korostettaisiin voimakkaammin verosopeutusta. Myös liike-elämän on kannettava kortensa kekoon. Kokonaisveroaste on supistunut kuluvalla hallituskaudella, vaikka hyvinvointivaltion säilyttämisen näkökulmasta kokonaisveroasteen pitäisi pikemminkin nousta.
Antti Alaja
